lauantai 14. toukokuuta 2011

Illan tullen
jään kuunsiltaa katsomaan.
Sitä pitkin kuljen
ajatuksissani
kohti tuntematonta.
Sitä pitkin kulkiessani
en pelkää,
sillä silta on valaistu.
Kuu loistaa.
Täysikuu.

Aamun tullen silta häviää
tullakseen joskus uudelleen.
Mielestäni se ei häviä ikinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti