Rakastan elämää,
syksyäkin,
märkää ja tuulista,
enkä päivääkään
vaihtaisi pois!
Kunpa voisin säilöä
tämän hyvän mielen,
jotta jaksaisin
ottaa vastaan
pitkän, pimeän talven!

Hitaasti laskeva
aurinko
kuivatkoon kyyneleeni.
Hiljaa humiseva tuuli
vieköön murheeni
mennessään.
Vakaa kallio
jättäköön
mieleeni rauhan.

 Voimia haluaisin toivottaa,
paljon voimia,
ja jaksamista.
Sanattomaksi, pieneksi
tuntee itsensä toisen
surun rinnalla,
mutta haluan,
että tiedät, siinä tahdon olla,
auttaa, kuunnella,
olla vaikka vain hiljaa,
jos siltä tuntuu.