Astuessaan
ulos ovestaan
vetää hän päähänsä naamarin,
sen joka hymyilee,
sen, joka ei tunne kipua.
Naamarin taakse kätkeytyy ihminen,
joka on haavoilla,
joka on kovin pelokas.
Hetken hän istuu,
ajattelee,
ja sitten..
kyyneleet sulattavat
naamarinsa,
patonsa murtuvat.