Yksinäisyyttä minä pelkään,
ja hiljaisuutta.
Ja sitä huutoa,
joka nousee sisimmästäni.
Sinulle, ystäväni, tahtoisin
kiitoksen sopertaa.
Sinä pystyt täyttämään
sen hiljaisuuden,
hiljentämään sen huudon.
Sinun kanssasi tunnen eläväni.
Sinä pyyhit kyyneleeni,
vaikka ne eivät vielä ole syntyneet.
Kuulet sanat, joita en ole vielä sanonut.

Ystäväni,
ota vastaan nämä vajavaiset sanani,
pidä niitä omanasi,
muista ne aina.